Kiihottaminen kansanryhmää vastaan: uhkaus, panettelu ja solvaus

28.1.2020

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on keskustelua ja tulkintaa aiheuttava rikoslain säännös, jonka keskeisenä tarkoituksena on erityisesti rasistisen ja muukalaisvihamielisen viestinnän rajoittaminen. Sananvapaus ja säännöksen soveltaminen törmäävät helposti toisiinsa.

Rikoslain mukaan "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Käsittelen tässä otsikon mukaisesti, milloin kyseessä on lain tarkoittama uhkaus, panettelu ja solvaus.

Kyse on loukkauksen kokonaisarvioinnista ja asiayhteydestä. Lisäksi on huomioitava rikoslakia koskevassa hallituksen esityksessä todettu tulkinnallisena lähtökohtana.

Hallituksen esityksessä on mm. todettu, että tyypillinen rangaistava menettely olisi sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin levittäminen, joissa ryhmään kohdistuvaa väkivaltaa tai syrjintää pidetään hyväksyttävänä tai toivottavana tai ihmisiä verrataan eläimiin, loisiin jne. tai yleistäen väitetään heitä rikollisiksi tai esitetään alempiarvoisiksi jne. Sananvapaudella on korostunut merkitys yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun samoin kuin tieteen ja taiteen aloilla.

Ehdotetuilla rikoslain säännöksillä ei rajoiteta vapautta keskustella yhteiskunnallisesti merkityksellisistä asioista. Sananvapauden ydinalueeseen kuuluvan poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun yhteydessä rajoituksiin on suhtauduttava tiukemmin kuin esimerkiksi kaupallisessa mainonnassa. Myös tieteen ja taiteen vapaus ovat tärkeitä perusoikeuksia, jotka tulee ottaa asianmukaisesti huomioon ehdotettuja säännöksiä sovellettaessa.  

Kyse on usein paitsi sanojen asettelusta, myös keskustelun tavasta. Oikeuskäytännöstä on vedettävissä ainakin toistaiseksi se tulkinta, että keskustelun tavalle ja asiayhteydelle on annettu vain toissijainen merkitys. Ratkaisevaa ovat sanat edellämainitulla tavalla.

Tämä rikoslain säännös sisältää tiettyä soveltamisherkkyyttä, jossa voi nähdä myös poliittisen harkinnan elementtejä. Perustelen tätä tulkintaani sillä, että tavanomainen solvauksen tai kunnianloukkauksen sisältävä rikos vain harvoin johtaa viranomaistoimiin, mutta jos loukkaava puhe tai viestintä osuu kansanryhmän kiihottamiseen, viranomaistoimet (esitutkinta ja syyte) ovat odotettavia.